Rokkileiri Harjun Nuorisotalolla

Kuva: Marja Väänänen

Vapaaehtoiskoulutus. Kuva: Peps

Toissaviikon lauantaina kauan odotettu viiden päivän rokkileiri vihdoin alkoi! Leirille mahtui 15 leiriläistä ja meitä vapaaehtoisia oli melkein puolet enemmän bandcoacheina, soiton- ja laulunopettajina, keittiössä ja pitämässä erilaisia työpajoja. Aloimme suunnittelemaan leiriä pienemmän porukan kesken ja rekrytoimaan vapaaehtoisia jo kuukausia ennen varsinaista h-hetkeä. Toukokuussa järjestimme vapaaehtoisille kaksi koulutustilaisuutta, jossa kerroimme yhdistyksemme arvomaailmasta ja leiriohjelmasta. Koulutustilaisuuksissa halusimme antaa myös kaikille leirin vapaaehtoisille mahdollisuuden vaikuttaa leiriin.


Kuva: Heidi Tikka

Kuva: Anna Wainikainen

Leiri alkoi lauantaina Harjun nuorisotalolla kello 10 aamupalalla ja tutustumisleikeillä. Puoliltapäivin alkoi soitinkarusellit, joissa leiriläiset saivat tutustua eri soittimiin ja valita lopulta itselleen mielusan soittimen, jota soittaisi leirillä bändissä. Päivän päätteeksi muodostettiin leiriläisistä 4 bändiä yrittäen ottaa mahdollisimman hyvin huomioon leiriläisten omat toiveet. Jaoimme myös leiriläisille leirizinen, joka sisälsi perustietoa ja ohjeita bänditoiminnasta ja tutustuimme treeniksiin.

Bandcoach / kitaramaikka Leenulla oli paljon viritettävää. Kuva: Minna Palevaara

Basson treenailua. Kuva: Peps

Sunnuntaina aamupalan jälkeen alkoi Elsan äänenkäyttö-paja, jota seurasi huuto-työpaja, jossa olin itse vetäjänä leirivastaava-Lauran kanssa. Sen jälkeen oli omaan soittimeen tutustumista ja treenailua bändin kesken. Olimme viisastuneet viime leiristä ja ripotelleet oheistoimintaa ja erilaisia työpajoja (mm. tekniikka-työpaja, feministinen itsepuolustus -työpaja) pitkin päiviä, ettei yksittäiset bänditreenit venyisi liian pitkiksi. Järjestäjänä mulla ei ollut aikaa tai en mahtunut osallistumaan kaikkiin työpajoihin, mutta mieli olisi kovasti tehnyt! Etenkin Valton räppityöpajan missaaminen jäi harmittamaan. Olisikin mahtavaa, jos ehdittäisiin joskus järjestää meille järjestäjille oma viikonloppuleiri!

Lyriikoiden kirjoittamista. Kuva: Peps

Maailman paras aamupala! Kuva: Peps

Maanantai ja tiistai kuluivat treenaillessa, lyriikoita kirjoittaessa, työpajoissa ja tietysti syöden kokkiemme huippuhyviä ruokia. Vaikka olinkin viime vuoden leirillä mukana, hämmästyin silti, miten uskomattoman nopeasti leiriläiset oppivat soittamaan omaa instrumenttiaan ja tekemään biisin. Maanantaina illalla itse kukin alkoi olemaan hieman väsynyt kolmen työntäyteisen päivän päätteeksi, mutta tiistaina aamulla treeniksille mentäessä oli taas aivan toinen ääni kellossa ja biisit lähes valmiita!


Kuva: Jemina

Kuva: Anna Wainikainen

Keskiviikkona oli leirin viimeinen päivä, joka huipentui loppukonserttiin, jossa leiribändit esittivät tekemänsä biisit. Ennen keikkaa bändit pitivät vielä lyhyet bänditreenit ja ammattivalokuvaaja Marja Väänänen otti heistä hienot bändikuvat. Kokoonnuttiin myös vielä kerran yhteen ja kaikki saivat kertoa fiiliksiään leiristä. Lopuksi jaettiin leiridiplomit. Kaikilla tuntui olleen hyvä leiri takanaan, jopa niin hyvä, että osa järjestäjistä herkistyi melkein kyyneliin…

Kuva: Marja Väänänen

Kuva: Marja Väänänen

Ilmassa oli aistittavissa jännitystä ja aitoa rock’n’roll-meininkiä, kun h-hetki läheni. Harjun aula alkoi täyttyä yleisöstä, me järjestäjät roudattiin kamoja treeniksiltä yläkerran keikkatilaan ja leiriläiset valmistautuivat keikkaan. Yleisö hurrasi innoissaan, kun puheenjohtajamme Jelena kuulutti ensimmäisen bändin Helvetin Paskat Vihannekset lavalle. Kaikki muutkin bändit, eli Burning North, 3/4 Puikulaa ja Kukkaistytöt saivat raikuvat aplodit, samoin ylläriesiintyjä, Tyttöjen Rokkileiristä räppäävä trio, joka muodostui kahdesta leiriläisestä sekä räppi-työpajan vetäjä Valtosta. Leiriläisten jälkeen esiintyi vielä kauniilla poprock-soundeilla höystetty Wrecking Queens, joka oli paikalla supporttaamassa leiriämme.

Olen itse käynyt yleisössä ja esiintyjänä erilaisilla keikoilla teini-ikäisestä lähtien ja tunnustan, että harvoin mistään keikoista inspiroituu ja tulee niin hyvälle mielelle kuin tästä keikasta. Jos haluaa kuulla rehellistä, ennenkuulumatonta ja suoraan sydämestä lähtevää musiikkia, niin tällaiset päätöskonsertit ovat takuulla sellainen paikka, jossa sitä voi kuulla. Toivottavasti saadaan jatkossa järjestettyä näitä lisää!

Kuva: Marja Väänänen

Kuva: Marja Väänänen

Kuva: Marja Väänänen

Kuva: Marja Väänänen

Teksti: Peps, joka toimi leirillä vapaaehtoisena järjestäjänä, bandcoachina, videokuvaajana ja huuto-työpajan vetäjänä.

Bookmark the permalink.

Kommentit poistettu käytöstä.