Leirin jälkitunnelmissa

Tämä teksti syntyi kesäisen GR!F Bandcamp 25+ jälkeisissä fiiliksissä. Kirjoittajana toimii gender fluid Niina, 30-vuotias kaikesta innostuja.

”Viisi intensiivistä ja pitkää bändileiripäivää pitivät sisällään naurunremahduksia, innostusta, uuden oppimista, inspiroivia ihmisiä ja tärkeitä oivalluksia. Leirin alussa eräs ohjaaja kertoi osallistuneensa itse joitakin vuosia sitten samaiselle leirille ja kokeneensa elämän silloin jakautuneen kahtia – aikaan ennen ja jälkeen bändileirin. Minusta tuntuu, että mulle kävi samalla tavalla. Menin leirille eri ihmisenä kuin mitä sieltä lähdin. Mikään ei oikeastaan ole muuttunut, mutta silti kuitenkin kaikki on.

Yksi tärkeimmistä oivalluksista leiriltä oli se, että musiikki ei ole mitään salatiedettä, jonka tekeminen kuuluu vain sitä vuosia opiskelleille. Musiikki kuuluu kaikille. Sun ei tarvitse osata soittaa tai laulaa täydellisesti tehdäksesi itse musiikkia ja luodaksesi jotain kiinnostavaa, inspiroivaa ja liikuttavaa. Sä voit aloittaa nollasta ja hypätä neljän päivän päästä lavalle. Sä voit rikkoa sääntöjä ja luoda omat sääntösi. Sun ei tarvitse käydä pitkiä kursseja uskaltaaksesi esiintyä yleisölle. Sun ei tarvitse olla täydellinen, sillä täydellisyys on lopulta aika tylsää ja hiton rajoittavaa. Jokaisella on lupa olla just niin täydellisen epätäydellinen muusikko, esiintyjä ja ihminen kuin on – eli ”yhtä täydellinen kuin elämä”, rakkaan ystäväni ja kämppikseni sanoja lainatakseni.

Leiriltä jäi jonkinlainen kummallinen vapauden tunne, huolettomuus ja no f*cks given -asenne. Vietettiin leirin jälkeisenä viikonloppuna entisen kotini jäähyväisiä ja hypättiin spontaanisti esiintymään vieraiden eteen parin ystäväni kanssa. Vedettiin kaksi biisiä, ja lyhyt keikkamme oli yksi parhaista kokemistani – ei siksi, että oltaisi esitetty biisit täsmälleen niin kuin ne kuuluu, vaan koska meillä oli niin hauskaa. Siksi mä haluankin tehdä musiikkia: mä haluan nauraa ja hölmöillä ja nauttia ystävieni seurasta, mä haluan innostua, mä haluan rohkeasti mokata ja oppia lisää, mä haluan vääntää tältä suorituskeskeiseltä maailmalta raamit mutkalle ja tehdä enemmän tilaa elämälle ja keskeneräisyyden kauneudelle, sekä asioiden tekemiselle silkasta tekemisen ilosta.

Musiikki ja sen tekeminen on tullut elämääni jäädäkseen. Lauleskelen päivät pitkät erilaisia melodioita, annan tilaa äänelleni kuulua epätäydellisenä, kokeilen rohkeasti uusia soittimia, annan musiikin elää elämässäni. Läksiäiset venähtivät myöhään ja aamuyöllä fiilistelin kummallisen liikutuksen vallassa elämää ja musiikkia, mennyttä leiriviikkoa ja saamiani oivalluksia. Musiikki todellakin on tullut jäädäkseen, kuten aamuyöllä kumppanilleni lähettämästäni viestistä ehkä saattoi aistia: ”Haluan kalimban!”

Vielä lopuksi: Kiitos GR!F – Girls Rock! Finland ohjaajineen ja leiriläisineen inspiroivista hetkistä, kiitos leiribändimme Karita Grandi & Janoiset Sankarit mahtavasta meiningistä, kiitos bänditoverit Pale, Iris, Heta, Anna ja bändicoachimme Elle ihanasta viikosta, kiitos vapaus, kiitos elämä, kiitos kiitos kiitos.”

 

Kiitos Niina! ♥

 

Bookmark the permalink.

Kommentit poistettu käytöstä.